NokiBlogi

Tällä kertaa otettiin suunta kohti Lentilää. Siellä sijaitsee Kuortaneen varsinainen kirkasvetinen helmi, Kaatialan avolouhos, jonka kaksi louhosta ovat suosittuja käyntikohteita. Niistä on moneksi, sillä kaltaisteni nähtävyysbongareiden lisäksi louhoksilla nähdään sukeltajia, luontoharrastajia kuin mineraaliharrastajiakin. Kaatialan louhoksen kirkasvetisyys oli suorastaan hämmentävä kokemus. Vierailen Kaatialassa toista kertaa, mutta seuraani liittyneelle Kuortaneen kunnan ympäristöpäällikkö Jukka Kotolalle paikka sen sijaan on varsin tuttu, sillä hän kertoo ensimmäisen visiitin sijoittuvan vuoteen -74. Kotola tietääkin, että paikka on varsin harvinainen Suomen akselilla.  –   Kaatialan kaltaisia luonnon esiintymiä on Suomessa vain muutama vastaava, josta löytyy harvinaisia maametalleja. Jotta voi nähdä nykyhetkeen, on hyvä kurkata ajassa taaksepäin. Mennään Jukan opastuksessa aina 1800-luvulle saakka.   –   Ensimmäiset viitteet kirjallisuudesta ovat vuodelta 1857, jolloin täällä on

Kylän raitilla suunnattiin kohti Lentilää, Ylijoen kylälle tutustumaan kyläyhdistykseen nimeltä Etukuurtanelaaset ry. Kyläyhdistys on toiminut vuodesta 1998 kyseisellä nimellä. Nimi juontaa juurensa sijainnista, sillä etelästä kantatie 66:ta saapuessa Kuortaneen suuntaan, on Ylijoen kylä järjestyksessään ensimmäisenä vastassa. Ylipään kentällä on monenlaista liikuntamahdollisuutta, joihin saa välineitä kyläyhdistykseltä.  Tapaan yhdistyksen varapuheenjohtajan Sari Ylisen kanssa Nesteen parkkipaikalla, ja siitä matkaamme kohti Ylipään kenttää. Paikalle saapuu myös yhdistyksen hallituksen varajäsen Antti Koivumäki. Edessä avautuva kenttä näyttäisi tarjoavan puitteet monenlaiselle lajille. On jalkapallomaaleja, kolme frisbeegolfkoria ja uusimpana uudistuksena tälle kesää avattu beach volley -kenttä. Nurmikkoaluetta piisaa ja niiden hoitamisesta Sari ja Antti antavat tunnustusta Samuli Toivolalle, joka pitänyt alueen siistinä. Jalkapalloa säännöllisesti pelaamassa käyvät ovat myös ottaneet

Tällä kertaa suunnataan kohti Lentilää, jossa odottaa varsinainen kesäkohde. Lähestyessäni määränpäätä, erotan viljapeltojen keskellä olevan punaisen mökin. Lähempänä huomaan myös pellolla liikkuvan hahmon, jolla on toisessa kädessään kerättyjä leikkokukkia. Hetkellisesti pilvien tummuus tuntuu väistyvän, sillä edessäni avautuu kukkapelto, jossa on nupulla tai jo avautunut erivärisiä ja -kokoisia kukkia. Olen saapunut Pienelle Kukkafarmille! Pienen Kukkafarmin kukkaloistoa. Kuva: Pieni Kukkafarmi. Pieni Kukkafarmi sai alkunsa vuonna 2019 anopin ja miniän jakamasta intohimoisesta suhtautumisesta kukkiin. Johanna Kangastie on pitkän linjan yrittäjä, jonka innostus puutarhanhoitoon siivitti opiskelemaan puutarhurin ja floristin opinnot. Saara Nevala on myös ammatiltaan floristi ja puutarhuri, ja työskennellyt koko ikänsä kukkakaupassa Tampereella. Ajatus uusista tuulista oli kypsynyt hänen mielessään jo jonkin aikaa. Kuortaneelta appiukon maakaupan kautta järjestynyt pieni punainen mökki

Kylän raitilla -sarjassa on vuoro suunnata Kuortaneenjärven länsirannalle tutustumaan Länsirantaaset ry:n toimintaan. Länsirantaaset ry on ollut vuodesta 1998 asti rekisteröity yhdistys, jossa kökkäperiaatteella hoidetaan ja pidetään huolta kylän yhteisistä asioista viihtymiseen, asumiseen kuin ympäristöön liittyen. Ajaessani Länsirannan venerantaan vievää Länsirannantietä, katson tien molemmin puolin avautuvia pihapiirejä, joita on tasaisesti koko matkan. Kuortaneenjärvi seuraa oikealla mukana koko ajomatkani ajan venerantaan. Ensimmäisenä silmääni osuu isokokoinen laavu. Venerantaan vievän tien varrelle pysäköityjen autojen lukumäärästä päättelen, että kaunis kesäilta on saanut useamman veneen lähtemään rannasta. Länsirannalle kesä kun merkitsee myös mökkiläisten saapumista mökeilleen. Tämä paikka on hyvinkin tuttu Länsirantaaset ry:n puheenjohtajalle Tanja Takalalle, joka on toiminut pestissään viiden vuoden ajan. Ajatuksena on suunnata aivan ensimmäiseksi monen muun tapaan vesill

Kylän raitilla -sarjassa on aika suunnata kohti Ruonan kylää. Ajan kohti Rinkirantaa, jossa on menossa kesän perinteinen tiistai-iltaisin pidettävä kökkä. Tapaan puheenjohtaja Riitta Koskisen lisäksi muita vakituisia kökkään osallistuvia jäseniä. Kun vähintään kerran viikossa kokoonnutaan, tulee porukka tutuksi. Kysynkin, mikä tekee kökästä kökän. Ruonanrinki -päärakennuksessa sijaitsee myös Suomen sodan opastuskeskus.   –  Täällä ei ketään tapeta työllä. Sopiva sekoitus työtä ja huumoria  –  sitä on mukana aina, summaa kökkötalkoissa kulloinkin tapahtuvasta toiminnasta vastaava Risto Salimäki. Kökän päätteeksi usein syödään makkarat, jossa eron maistaa, mikäli paistovastuussa on muu kuin Seppo Palomäki. Yhteinen evästys antaa viimeisen silauksen kökälle. –  Kyllä se on tämän homman suola, kun istahdetaan kökän päätteeksi tuohon rantasaunan terassille. Helposti vierähtää muutama tunti, Heikki Rauhala toteaa.  Kökässä päärakennuksen seinä sai uutta maalipintaa. Riitta tutustuttaa Rinkir

Matka vie Ruonalle kohti Herojanpihalla sijaitsevaa Porraslampea, jossa tapaan Porraslampi seuran puheenjohtajan Mari Heroja-Anttilan. Järvi kimmeltää taustalla auringon osoittaessa siihen säteitään kaartaessani Herojanpihaan kuuluvan Anttiloiden talon edustalle. Näkymä Porraslammelle. – Tervetuloa  Porraslammelle, jota kutsutaan paikallisten keskuudessa myös Lamminjärveksi, Mari toivottaa. M ari on toiminut Porraslampi seura ry:n hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2017. Hallitukseen kuuluu kaikkiaan seitsemän jäsentä ja kaksi varajäsentä. Aika nopeasti selviää, että seuran toiminnan ydin kietoutuu Porraslammen hoitotoimenpiteiden ympärille. Muun toiminnan kehittämisen kannalta Mari myöntää viimeisten kahden vuoden olleen haasteelliset.  Porraslampi seuran puheenjohtaja Mari Heroja-Anttila  –  Koronavuodet olivat luonnollisesti aika hiljaisia yhteistoiminnan suhteen, mutta Porraslammen kunnostustoimenpiteitä on tehty koko ajan. Yksi hallituksesta totesi hyvin järven hoitoon tehtävään