Kaatialan louhos palvelee kävijäänsä erilaisissa tarkoituksissa – niin maalla kuin pinnan syvyyksissäkin

Tällä kertaa otettiin suunta kohti Lentilää. Siellä sijaitsee Kuortaneen varsinainen kirkasvetinen helmi, Kaatialan avolouhos, jonka kaksi louhosta ovat suosittuja käyntikohteita. Niistä on moneksi, sillä kaltaisteni nähtävyysbongareiden lisäksi louhoksilla nähdään sukeltajia, luontoharrastajia kuin mineraaliharrastajiakin.

Kaatialan louhoksen kirkasvetisyys oli suorastaan hämmentävä kokemus.

Vierailen Kaatialassa toista kertaa, mutta seuraani liittyneelle Kuortaneen kunnan ympäristöpäällikkö Jukka Kotolalle paikka sen sijaan on varsin tuttu, sillä hän kertoo ensimmäisen visiitin sijoittuvan vuoteen -74. Kotola tietääkin, että paikka on varsin harvinainen Suomen akselilla. 

– Kaatialan kaltaisia luonnon esiintymiä on Suomessa vain muutama vastaava, josta löytyy harvinaisia maametalleja.

Jotta voi nähdä nykyhetkeen, on hyvä kurkata ajassa taaksepäin. Mennään Jukan opastuksessa aina 1800-luvulle saakka.

 – Ensimmäiset viitteet kirjallisuudesta ovat vuodelta 1857, jolloin täällä on todettu olevan kvartsia. Sitä on viety hevosvoimin kärryllä Seinäjoen ruukkeihin, Inhaan ja Östermyraan.

Toisen maailman sodan aikaan vuonna 1942 louhoksella alettiin louhia kvartsia aseteollisuuden tarpeisiin. Sodan jälkeiset pula-ajat johtivat siihen, että louhokselta alettiin louhimaan päätuotetta eli kalimaasälpää, jota kuljetettiin Arabian tehtaille Helsinkiin. 

Vuosien kuluessa maasälvän laatu heikkeni siinä ilmenevien epäpuhtauksien, lähinnä mustan turmaliinin vuoksi. Virallisesti louhoksen toiminta lakkautettiin vuonna 1968, jonka jälkeen louhos täyttyi vedellä.

Louhoksen jätekivikasoista on löydetty louhoksen sulkemisen jälkeenkin vielä korukiviä. Tänä vuonna, Kaatialan perinteisessä luonto- ja mineraalipäivässä 3.9.2022 on luvassa merkkipaalun muistaminen, sillä louhoksen avaamisesta tulee täyteen 80 vuotta.

Jukka Kotola on kerännyt talteen Kaatialan jätekivikasoista löytämiään kiviä. 

Kaatialan alue kiinnostaakin laajasti myös ulkomailla. Jukka kertookin, että korukivien perässä tiedetään tulleen porukkaa esimerkiksi Saksasta saakka.  

– He etsivät Kaatialasta sellaista mineraalia nimeltään kaatialaiitti, jota on aluksi löydetty ainoana maailmalla täältä Kaatialasta. Vuoden 1984 tunnistuksen jälkeen sitä on alettu löytämään myös muualta maailmasta. Kyseessä on erittäin mitättömän näköinen, vaalea, arseenipitoinen mineraali. Mutta kannattaa lähteä kuulemma Saksasta saakka etsimään sitä kokoelmaansa. 

Snorklaten, uiden ja sukeltaen

Kaatialan käynnin yhteyteen liittyy sattumankantamoinen, kun ihan muina turisteina pyydän erästä pariskuntaa ottamaan minusta kuvan louhokselle päin. Jutustellessamme enemmän, pariskunta kertoo tulleensa Helsingistä Kuortaneelle. Mutta ei suinkaan ensimmäistä, eikä varmastikaan viimeistä kertaa, sillä kyseessä olevat Virpi Lauri ja Janne Heinonen ovat saaneet Kaatialasta varsin monipuolisen käyttökokemuksen. 

–  Aina kun mökkeillään täällä, niin käydään täällä monesti snorklaamassa tai uimassa. Näkymät ovat niin kauniit, Virpi kertoo. 

Virpi Lauri ja Janne Heinonen kävivät tällä kertaa snorklaamassa.

Janne kertoo, että on alun perin käynyt Kaatialassa 20 vuotta sitten sukelluksen P2 kurssin, jonka jälkeen hänen edustamansa Hydromania sukellusseuran kanssa on suunnattu useamman kerran  Kaatialaan.

 –Tämä on hyvä kohde, me käydään täällä ympäri vuoden treenaamassa sukellusta. Tässä matalassa päässä, jossa nyt snorklasimme, on vettä noin 5–10 metriin, Janne kertoo.

Loivasti syvenevä hiekka- ja sorapohja tarjoavat uusille sukeltajille hyvät puitteet sukellustaitojen harjoittamiseen. Janne kertoo, että sukeltajille matkaa riittää syvimmillään 36 metriin saakka.

Sukeltamisen olosuhteita helpottamaan alas veden alle saakka menee tikkaat, jonka alapäässä olevalla tasanteella voi tehdä tarvittavat tarkistukset. 

Minkälaista vedenalaista maailmaa Kaatialassa on tarjolla sukeltajan vinkkelistä katsottuna?  

– Sieltä löytyy sukelluskello, jonne menee tikkaiden tasanteelta naruohjaus. Pohjassa on auton romu ja välivedessä leijuu alumiininen lentokone. Lisäksi kaivoskäytäviä on yhdessä tasossa noin 84 metriä, Janne kertoo.

Näkymää pinnan alle. Kuva: Sami Lindroos.

Tämä ei suinkaan jäänyt vielä tähän, vaan paikalle oli saapunut myös kalatalousasiantuntija Juha Ojaharju yhdessä tyttärensä Anni Ojaharjun. Videolla päästäänkin hieman kuulostelemaan, miltä vedenalainen elämä näyttää, ja päästään Juhan kuvauksen myötä pinnan allekin.

Monenlaista elämää siis Kaatialan louhoksella. Ja kuten Kuortaneen kunnan Syke-lehdessä ilmenee, on Kaatialan varalle suunnitteilla kehityssuunnitelmia, joista ensimmäisenä mainittakoon Bottomline Projects -yhdistyksen suunnittelema 3D-mallinnos, joka tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia ja ratkaisuja tunneleiden kartoitukseen. 

Kaatialan tunnelmissa,

Kesäsomettaja
Merja Tuukkanen