NokiBlogi

Juhannusaatto 1983 ja suuntana Kuortane. Alla ystävän auto ja vierellä tyttöystävä Lapualta. Teltta pystyyn taimitarhan alueelle lähelle Kuortane-järven rantaa ja sitten kevyt veryttely mäntykankaalla. Mielessä pieni jännitys seuraavan päivän kisasta. Ensimmäistä kertaa kuuluisissa Juhannuskisoissa. Ei tainnut telttayö ja kova retkipatja olla parasta valmistautumista juhannuspäivän kisaan, kun tuloksena oli 3. sija ja vain 73.30m pitkä keihäskaari. Tulos oli useita metrejä vähemmän kuin ennätys edelliseltä vuodelta. Se ei kuitenkaan ollut tärkeintä kisassa vaan mieleen tarttunut taianomainen tunnelma katsojien täyttämällä Kuortaneen keskuskentällä. Se kokemus antoi lisävauhtia seuraaviin kisoihin ja vuosiin. Ja tietysti unohtumattomia muistoja. Kuortaneen Juhannuskisoilla on ainutlaatuinen historia täynnä tuhansia tarinoita. Kisat järjestetään nyt 80:nnen kerran. Se on hyvin poikkeuksellista. Suomessa, eikä koko maailmassa liene montaakaan kisatapahtumaa, jolla olisi yhtä pitkä hist

Kaikkihan me tunnemme Kuortaneen vaakunan. Kolme punaista liekkiä jär-ven päällä ja pinnan alla uiva kuha. Järven ja kuhan kaikki Kuortaneen-järven rannalla käyneet ymmärtävät, mutta mistä liekit? Liekit viittaavat vanhaan tarinaan, jonka mukaan Aholankankaalla poltettu terva olisi valunut järveen ja syttynyt palamaan, jolloin on näyttänyt kuin koko järvi olisi tulessa. Kuortaneella on pitkät perinteet tervanpolttoon, kunnan alueella on jopa 400 tunnistettua tervahaudan paikkaa. Sana “nokiottat” viittaavat tähän aikaan 1700-luvun alusta aina 1800-luvulle saakka, jolloin kuortanelaisia komeita taloja rakennettiin tervan myyntituloilla. Terva oli tuolloin Suomelle merkittävä vientituote koska pohjoiset olosuhteet sopivat hyvin tälle laivanrakennuksen kannalta korvaamattomalle kyllästeelle. Voidaan sanoa, että 1700-luvun lopussa merkittävä osa Euroopan laivoista pysyivät pinnalla pohjalaisen tervan ansiosta. Terva oli ensimmäinen osoitus siitä, kuinka vihreän kullan maa

Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli tavallista, että lähiön lapset kokoontuivat pelaamaan ja leikkimään isollakin porukalla kerrostalomme piha-alueille sekä lähimetsään. Siihen aikaan syntyvyyskin oli kohdillaan, jolloin pelikavereita riitti. Tapana oli pelata jalkapalloa, pesäpalloa, tennistä, ajaa pyörällä kisaa, yleisurheilla, leikkiä metsässä monipuolisesti erilaisia hippaleikkejä sekä kiinniottopelejä ja ennen kaikkea olla yhdessä eri-ikäisten lapsien kanssa. En muista montaakaan tilannetta, joissa aikuiset olisivat olleet aktiivisena osapuolena, enemmänkin taustalla antaen vapautta ja pitäen huolta ruoasta, koulusta, unesta ja välineistä. Tuohon aikaan meillä lapsilla oli nykypäivään verrattuna enemmän vapauksia, ja vähemmän velvollisuuksia, eikä ollut kännyköitä. Tehtävänä oli kasvaa ja nauttia koulun lomassa elämästään lapsena sekä nuorena. Lapsuudestani nousee esille muutamia liikuntainnoittajia, joilla on ollut tärkeä rooli lajiin innostumisessa sekä lajitaitojen kehittämis

Ensi kesällä on iso merkitys meidän kotikunnalle. Ensi kesänä järjestetään ensimmäistä kertaa Kuortane Games ja kolmen vuoden odotuksen jälkeen vietämme taas Terwaviikkoa. Näiden lisäksi ainakin minä toivon, jotta kesän saa viettää lämpöisessä kelissä. Viime kesän helteiden perusteella Suomi alkaa olla jo parempi rantalomakohde kuin Keski- tai Etelä-Euroopan rannikot. Ja löytyyhän tätä tulevaisuuden turistiryntäystä varten meiltä oma Kuortaneen Riviera. Rivieran lisäksi Kuortaneella voi vaikka pelata tennistä, golfata, suppailla, kiertää museoita ja nostaa lohta. Itselläni ei ole pitkää historiaa Kuortaneella, mutta yhden tervaviikon olen täällä ehtinyt jo viettää. Tervaviikolla ehkä siisteintä on mennä aamuyöstä kävelylle Opiston kankaalle, kun koko metsä on utua täynnä. Tervaviikon aikaan Kuortaneella tapahtuu tervanpolton lisäksi myös ympäri Kuortanetta erilaisia tapahtumia. Kesä ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan sen tekemiseen tarvitaan meitä kuntalaisia. Tapahtumat eivät j