KUKKU-RU-KUU KUURTANE!
Terveiset Vaasasta! Ruskan värittämä tienoo kertoo syksyn olevan jo varsin pitkällä. Uhmatakseni syksyistä ilmaa, laitan mustan kesähattuni päähän ja teen aikamatkan kesän muistoihin.
Saapuessani kesäkuun ensimmäisenä päivänä Kuortaneelle turistilasit päässä, muistan miettineeni, kuinka uuden edessä olinkaan. Tietämykseni pohjautui lähinnä aiempiin käyntikertoihini Urheiluopistolla ja Mäyryn Nesteellä. Jännityksen kipristelyä vatsassa aiheutti myös lähtökohta, että sain kunnian toimia kunnan ensimmäisenä pilottikokeiluna tässä kesäsomettajan pestissä. Kaikki oli uutta, mistä aloittaisinkaan?
Googlaillessa ja kuulostellessa selvisikin, että rajausta oli tehtävä, sillä Kuortaneella somesisällön aiheita oli paljon. Kalenterini alkoikin täyttymään tapaamisista kolme isomman teemani myötä, joita olivat Yrittäjyyden polulla, Kesäkasvo ja Kylän raitilla. Jokaisella näistä osioista oli oma tärkeä roolinsa Kuortaneen tuntemukseni lisäämisessä. Muistan keskustelut eri ihmisten kanssa, joiden myötä Kuortaneen kunnan slogan, Elämisen hehku, tuntui saavan äänet ja kasvot. Jokaisella heistä oli omat erikoisalueensa, joka toi heidän elämään sisältöä. Oli harrastuksia, töitä, koti ja erilaisia vapaaehtoistyön muotoja. Kaiken tarjosi Kuortane. Lauri Tähkän Polte -kappaletta lainatakseni Kuortane on sytyttänyt heihin ”roihun riehumaan”.
Kesäpestissäni pääsin raapaisemaan pintaa Kuortaneen mahdollisuuksista. Oli hauskaa kuulla palautteita, joissa kerrottiin somesisällöissä tulleen esiin myös heille uusia paikkoja. Mieltäni lämmitti suuresti sekin, että paikallisten lisäksi matkaani seurasi myös henkilöitä, joita elämä on vienyt kotikunnaltaan toisaalle. Kotikunnalla tapaa säilyä aina erityinen paikka sydämessä, jonne voi aina myös palata. Oli mahtavaa, että kesän edetessä minua rohjettiin lähestyä niin palautteiden kuin kyläilykutsujenkin kera. Vaikka olikin ihan parasta kulkea turistilasit silmillä pitkin pitäjää, kuului suosikkihetkiini myös erityisesti pestini loppuaikana se kun aloin tunnistaa ihmisiä, sillä osan kanssa törmäiltiin pitkin kesää tapahtumissa.
Tuntui onnekkaalta, että kesäpestini ajoittui kesään, jolloin Kuortaneella järjestettiin terwaviikko. Tämä ohjelmantäyteinen viikko oli kesäpestini huipentuma, jolloin pääsin tutustumaan lähempää Kuortaneen historialliseen tervanpolttoperinteeseen. Aistini saivat aivan uuden kokemuksen, kun pääsin kokemaan myös perinteikkään tervakasteen – peräti kolme kertaa. Tervan omintakeinen karvas maku kielelläni, tervahaudan sytytyksen aikainen kuumuus ihollani ja tervan tuoksu mielessäni muistan kokemuksen varmasti aina. Kun elokuussa palasin maakuntarajan toiselle puolelle, muistan kuinka tervahöyryissäni pyrähdin hyrrän lailla paikallislehden toimitukseen ja kävin ”haistattamassa” kaikille tervasiiralta saamani pienen puisen tervaukon tuoksua. Kuulumisia riitti jaettavaksi kaikesta kokemastani.
Sitähän sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Sellainenkin aika merkittävä plussa somettajan työssä oli, että tulipahan kerrankin otettua kuvia ja videoita. Kaikkiaan vajaa 3000 kuvaa on koneellani muistuttamassa tästä mahdollisuuksien kesästä. Kehotankin, että mitä jos laitetaan puskaradio laulamaan ja viestitään Kuortaneen hienoista mahdollisuuksista. Omalla kohdallani kävi ainakin niin, että paljon toivoin, vielä enemmän sain!
Hymyillään, kun tavataan!
Merja Tuukkanen
Kommentit
Lähetä kommentti