Maailmalta mansikkapellolle - Tarja Wasastjerna menee päin uusia kokemuksia

Tarja Wasastjernan kohdalla täytynee todeta, että elämään voi mahtua monenlaista. Kaikkien kymmenen ulkomaalla vietetyn ja neljässä eri maassa asutun vuoden jälkeen seisomme hänen mansikkapellollaan Ruonalla. Miten? Sitä ei osaa Tarja itsekään suoranaisesti selittää.

"Mansikkamaalla saan olla rauhassa omine ajatuksineni ulkoilmassa", Tarja kertoo.

- Jos otetaan huomioon se, että asuinmaiden suhteen skaala on ollut Intia, Singapore, Filippiinit, Unkari ja nyt Suomi, niin onhan siinä oppinut jos jonkinmoista kulttuurieroista.

- Ulkomailla joutuu itse vastaamaan ihan kaikesta. Jos on rahaa, niin saat palvelut, jos ei ole, niin et saa mitään.

Tarjalla on sukulaissiteitä Kuortaneelle ja paikka oli siten tullut tutuksi perheelle. Kaksi lapsista on käynyt Kuortaneen lukionkin ja kolmas käy parhaillaan urheilulukiota. Ennen muuttoa Kuortaneelle asuinpaikkana toimi Espoo. Tarja näkee näiden kahden välillä olevan suuria eroja, eikä nyt puhuta pelkästään asukasmäärästä.

- Espoossa on omanlainen kupla, jota on vaikea kuvailla. Halusin, että lapsetkin näkevät muutakin. Ja tykästyin Kuortaneen rauhalliseen ja kauniiseen maaseutumaisemaan. Ja tällaista työkulttuuria, mikä täällä on, ei sellaista ole Espoossa.

Wasastjernat ostivat Ruonalta 1800-luvulla rakennetun talonpoikaistalon. Pian hommattiin lampaita, jotka hoitavat tällä hetkellä maisemanhoitajan virkaa Mäki-Ruonan perinnemaisemissa.

- Sitten serkku alkoi puhumaan, että sinunhan pitäisi laittaa mansikkaa. Mietin kyllä mielessäni, että miksei hän itse ole laittanut, mutta ehkä hän on ollut sen verran kaukaa viisas ja tajunnut, miten paljon tässä on hommaa, Tarja nauraa.

Tarja kuvailee itseään ihmiseksi, joka on aina halunnut kokeilla monenlaista. Taskussa on lentolupakirja, opintoja Helsingin yliopistossa kulttuurimaantiedosta ja sosiaalipsykologiasta, sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan paperit ja maisteriopintoja hallintotieteen puolelta Vaasan yliopistossa.

Monenlaista on siis koettu. Kokonainen joukko asioita, joista riittää kerrottavaksi mahdollisille lapsenlapsille. Kaikki opinnot ovat näyttäneet hyötynsä työelämässä, ja esimerkiksi silmä on harjaantunut etsimään ja mieli omaksumaan uusia juttuja melko nopeasti.

- Tätä mansikanviljelyäkin varten olen lukenut tutkimuksia ja etsinyt tietoa useista eri tiedonlähteistä.

Tulos on nähtävissä silmiemme edessä. Mansikkamaa, joka on suunnilleen 300 metriä pitkä ja alaltaan noin hehtaarin kokoinen. Samalla pellolla kasvatetaan myös hernettä. Tarkoitusperänä on lähinnä käyttää niitä lampaiden ravinnon täydennykseksi niiden sisältämän hyvän valkuaispitoisuuden vuoksi. Herneet myös ovat hyväksi maaperälle niiden hyvän typensidonta ominaisuuden johdosta.

Tälle kesälle istutetut taimet kukkivat lupaavasti.

- Tämä mansikan viljely oli sellainen keksintö. Ajattelin, että siitä selviää ilman suurempia investointeja isompaan maatalouskalustoon.

Niin kuin jokaisessa toiminnassa, on mansikan viljelyssäkin toki alkuinvestoinnit. Kun ensiksi ostettiin ensiksi pellot, tehtiin mansikkapenkit, ostettiin mansikkamuovit ja istutettiin mansikan taimet, niin onhan siinä jo paljon erilaisia vaiheita ennen kun työn tulos näkyy poimintakypsänä marjana.

Serkun traktori on sopivan kokoinen mansikkamaille, isommilla koneille sinne ei ole asiaa. Suurin osa tapahtuu kuitenkin käsityönä. Rikkakasvit ovat siinä mielessä työläitä, että ei mene kauaa niiden kitkemisestä, kun saa toistaa homman uudelleen. Omat lapset hoitavat pääasiassa ruohonleikkuun penkkien välistä. Tarja kiittelee saamaansa kökkäapua kyläläisiltä.

- Kyllä apua on aina kysyessään saanut. Siitä iso kiitos.

Mansikkamaalla suurin osa töistä tapahtuu käsityönä.

Ensimmäiset mansikan taimet istutettiin viime kesäkuussa. Varsinaisesti mansikkaa ei tuolloin vielä mainostettu suuremmalle yleisölle. Tänä kesänä mansikkaa myydään ulos itsepoimintaperiaatteella. Päälajikkeena on polka ja lisäksi on reilu pari riviä toista lajiketta, honeoyea. Näistä lajikkeista polka kypsyy myöhemmin.

- Se tuli viime kesänä yllätyksenä, että nämä taimet, jotka tulevat sellaisissa kymmenen kappaleen nipuissa Hollannista pakasteena, tuottivat niin paljon mansikkaa jo ensimmäisenä kesänä.

Ensimmäiset mansikat ovat arviolta valmiita heinäkuun puoleen väliin mennessä.

  Viime kesän hellejakso vaikutti myös yllättävän vähän mansikoihin.

- Kesäkuu ja heinäkuu olivat molemmat helteisiä ajanjaksoja, ja mansikat pärjäsivät siitä huolimatta hyvin. Taimien ympärillä oleva muovi pitää aika hyvin kosteutta.

Loppukesästä tiedossa oli vielä makoisa yllätys, josta Tarja oli saanut kyllä vihiä muutamalta mansikanviljelijältä. Heinäkuun lopussa tapahtunut toinen kukinta johti elokuun ja syyskuun vaihteessa toiseen satoon.  

- Mansikat olivat sitä paitsi tosi maukkaita, kooltaan isoja ja kiinteitä. Oikein oivallisia pakastukseen.

Mansikkasato teki sen, että perheen keittiössä syntyi erilaisia tuotoksia mansikasta.

- Olen tehnyt tosi paljon mansikkahilloa, mansikkamehua ja mansikkalikööriä. Ja tietysti kesähelteillä mikä sen parempaa, kuin mansikkakermakakku tai mansikkapirtelö. Mansikasta on moneksi!

Näillä näkymin tämä nykyinen määrä mansikkaa riittänee myös ensi kesäksi. Sen sijaan lähisuunnitelmissa on kosteikon rakentaminen aivan vieressä virtaavan Haisuojan liepeille. Siihen Tarjalla on ajatuksena rakentaa vesipumppu, jolla mansikoille saataisiin vettä virtaavan veden tuottaman liike-energian myötä ilman sähköä.

Mutta ensin katse tähän kesään. Toive kesän sääkartalle sisältää sopivasti lämpöä ja sadetta. Tarjan silmä tutkailee mansikan kukintoja. Kuukausi sitten istutetut neljä uutta mansikkariviä ovat kasvaneet hyvin ja kukkivat lupaavasti. Arviolta parin viikon sisällä on odotettavissa ensimmäiset mansikat. Sitten vain odottelemaan, koska tien varteen ilmestyy ”mansikoiden itsepoimintaa” -kyltti.