Otta nokeentuneena eteenpäin

Kesäkuun lopussa suljen elinkeinovastaavan työhuoneeni oven takanani viimeistä kertaa. Uudet haasteet odottavat minua Etelä-Pohjanmaan TE-palveluiden työnvälitys- ja yrityspalveluiden palvelujohtajan virkapaikalla. Tehtävät vaihtuvat, mutta työ koronakriisin etulinjassa jatkuu maakunnan yrittäjiä ja työnvälitystä palvellen. Haluankin heti alkuun kiittää työkavereitani, yrittäjiä, sidosryhmiä ja luottamushenkilöitä kanssanne tehdystä yhteisestä työstä näiden puolentoista vuoden aikana. Eräistä ensimmäisistä ohjeista, jonka sain Kuortaneella oli Etelä-Pohjanmaan maakunnan maantieteellinen määritelmä, joka on ”laajahko alue Kuortanejärven ympärillä”. Uudessa tehtävässäni siis tulen edelleen pyörimään Kuortanejärven ympärillä. Nyt odottavan työkentän fokus on vain nykyistä laajempi ja koskee koko maakuntaa.

Kevät on ollut kiireistä aikaa rakentaessa kuortanelaisten yrittäjien palvelukanavia akuutin Koronakriisin keskellä: yksinyrittäjätuen sähköinen haku saatiin auki ensimmäisten joukossa ja tiedottamisen, yhteydenpidon ja neuvonnan tapoja on kehitetty. Moni näistä uusista työskentelyn tavoista saattaa jäädä pysyviksi kriisin jälkeen. Ajatuksenani on ollut hoitaa työkenttäni siten että voin levollisin mielin siirtää viestikapulan seuraajalleni joka istahtaa tuolilleni elokuun alussa.

"Ensin tuli hiki ja sitten tuli noki."

Mitä puolestatoista vuodesta sitten jäi käteen? Saatiinko mitään aikaan? Olen pyrkinyt omissa toimissani lähentämään kuntaa ja yrittäjiä, kiertämään kenttää, nostamaan Kuortaneen kunnan ja yrittäjien positiivista mielikuvaa ja kehittämään elinkeinopolitiikan ohjaamisen prosesseja, kuten elinkeinotoimikuntaa ja elinkeinostrategiaa. Se, miten tässä olen onnistunut on suuren yleisön arvioitavissa tulevaisuudessa. Eikä työ ole vielä valmis, vaan sitä jatketaan Kuortaneella minun jälkeenikin. Elinkeinoelämän kehittäminen on kuin tervan tekemistä: monivuotinen prosessi jossa on erilaisia vaiheita. Mäntypuiden koloamisesta siihen, kun tervankusi juoksee tervahaudasta kuurnaan kestää aikansa. Ja prosessiin tarvitaan ihmisiä sen eri vaiheissa. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana tämän vaiheen ajan. Ja työtä tehdessä, yhdessä hikoillessa, sitä on päässyt mukaan olemaan osa kuortanelaista yhteisöä, otta noessa.

Helpompaa on vastata, mitä vaikutuksia Kuortaneella ja kuortanelaisilla on ollut itseeni. Puetaan se vaikka siten, että vaikka en välttämättä puhdasveriseksi nokiottaksi itseäni voi kutsua ”on munki otta näiren vuasien aikana sen verran nokeentunu, ettei se ensimmääses pesus lähäre.”

Jatketaan otta nokeentuneena eteenpäin.

Aki Ruotsala